Ruokablogeja on netti täynnä. Todennäköisesti ikkunasta näkyvistä, pihalla pyörivistä nuorista äideistä ainakin muutama päivittää lasten iltapäiväunien aikana uuden jauheliharuokareseptin omaan virtuaalireseptipankkiinsa, jota toivoo jonkun kanssaihmisistäkin lukevan. Ruokaan ja ruoanlaittoon intohimoisesti suhtautuvia on enenevissä määrin. Iltakävelyllä naapurin kanssa sitten kuitenkin päivitellään, miten kiireen keskellä tuli taas sorruttua valmiiksi marinoituun kanaan tai pinaattilettujen lämmitykseen, kun lapset roikkuivat kiinni lahkeessa ja kirkuivat nälkäänsä. Mitäpä minä tietysti nuoren äidin arjesta tiedän, vastaan suoraan, en mitään. Kaikki kunnia kotiäideille!
Television ruokaohjelmat ovat tehneet ruoanvalmistuksesta viihdettä, ja kokeista superjulkkiksia. Samaan aikaan kun television ruokaohjelmat ovat monipuolistuneet, turvautuu yhä useampi kotikokki kuitenkin teollisiin valmisruokiin, puolivalmisteisiin tai pikaruokaan. Ajasta ruoanvalmistus ei jää kiinni, se on pelkkä ruton lailla levinnyt tekosyy, johon on yhtä helppoa tarttua kuin pakastepizzaan lähikaupan kylmäaltaalla. Ei joka päivä tarvitse toki merikrottia fileerata, tavallisen kotiruoan valmistaminen vie yhtä paljon aikaa kuin kavereiden facebook-päivitysten lukeminen.
Minä en väitä olevani mikään Hans Välimäki. Todennäköisesti käytän ruoanvalmistukseen ja sen suunnitteluun kuitenkin enemmän aikaa kuin suurin osa tämän rapun asukkaista, totuuden nimissä silti merkittävästi vähemmän kuin vaikkapa edesmennyt mummoni, joka poistui keittiöstä ainoastaan yöksi tai käydäkseen välillä täydennystä arkkupakastimesta. Intohimoni ruokaan on aiheuttanut lihomisen sijaan halun valmistaa ja ennen kaikkea syödä mahdollisimman puhdasta, aitoa, hyvää, täyttävää ja ennen kaikkea reilua ruokaa. Pyrin käyttämään ruoanvalmistuksessa mahdollisimman monipuolisesti puhtaita ja aitoja raaka-aineita sekä syömään terveellisesti, mutta hyvin! Haluan jakaa osan siitä teidän kanssanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kokemuksia ja kommentteja!