Keitetyt sinisimpukat

Tässä simppeli, mutta ah niin toimiva ohje simpukoiden valmistukseen. Ajatuksena on, että simpukat kypsyvät viinihöyryssä. Kasvatetut sinisimpukat ovat eettistä ruokaa! Niitä voidaan viljellä hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja lisäksi ne puhdistavat vesistöjä. Ruoanlaitossa käytän pääasiassa luomuviinejä. Luomuviinejä koskeva asetus rajoittaa sulfiittipitoisuutta, joten niissä on vähemmän rikkiä. Tämän lisäksi lämpökäsittelyä, suodatusta, kirkastusta ja tanniinien käyttöä on säädelty.

Simpukat sulassa sovussa

reilu nokare voita
pari sipulia
muutama valkosipulin kynsi
muutama desi valkoviiniä
muutama kilo sinisimpukoita

1. Pese simpukat.
2. Kuullota sipulia voissa hetkinen ja lisää valkoviini.
3. Kun viini kiehuu, lisää simpukat ja anna niiden kypsyä viinihöyryssä noin 5 minuuttia.

Heitä pois simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Siinä se! Eipä tästä ruoanlaitto paljon helpotu. Lasillinen kylmää, kuivaa valkoviiniä ja vaaleaa leipää lisäksi. Muuta ei vaadita.

Lisää tietoa simpukoista ja kestävästä kalansyönnistä löydät esimerkiksi näistä osoitteista:
Simpukoiden viljelystä, tuotannosta ja kaupasta.
WWF:n kalaopas

Vuohenjuusto-tomaattikeitto

Pitkästä aikaa. Täällä sitä ollaan taas. Pari vuotta meni välissä ahkerasti opiskellessa, mutta nyt tuntuu, että on taas aikaa pyörittää blogia. Ruoan kanssa pelehtimistä en ole todellakaan unohtanut tässä välissä, mutta valokuvia en ole muistanut ottaa. Näihin viime vuosiin on kuulunut meksikolaisia iltoja, gluteenitonta leipomista ja reilu kuukausi Bangladeshin paahtavan auringon alla vapaaehtoistyössä. Näistä kaikista on tarttunut mukaan valtava määrä reseptejä, joita päivittelen tänne sitä mukaan, kun niitä valmistan ja muistan kuvata. Aloitetaan nyt kuitenkin tällä sunnuntai-iltapäivän sopalla, joka syystä tai toisesta on jäänyt vielä blogiin lisäämättä, vaikka sitä silloin tällöin keittelen. Tervetuloa mukaan!

soppaa lautaselle, kas näin

kaksi tölkkiä tomaattimurskaa (esim. Mutti)

puoli litraa kasvislientä

sellerinvarsi

sipuli

valkosipulin kynsi

peruna

porkkana

150-200 g vuohenjuustoa

1. Pilko vihannekset pieniksi kuutioiksi ja kuullota niitä muutama minuutti paksupohjaisessa kattilassa.

2. Lisää liemi ja anna porista viitisen minuuttia.

3. Lisää tomaattimurska ja keitä hiljalleen 10 minuuttia.

4. Murustele vuohenjuusto keiton sekaan ja anna porista vielä muutama minuutti.

5. Aja soppa tasaiseksi joko blenderillä tai sauvasekoittimella.

Tarkista maku, lisää suolaa ja mustapippuria. Valmista on!

Soppaan voi lisätä alkuvaiheessa hieman valkoviiniä. Tavallisesti keittoon ei kuulu perunaa, mutta mielestäni se suruustaa keittoa hieman. Muttin tomaattimurskasta on jauhettu jo niin paljon ruokablogeissa, että totean vain tämän. Siinä on makua. Silloinkin kun tomaattisesonki ei ole Suomessa kuumimmillaan, löytyy tuoretta makua tölkistä. Tämän keiton kanssa voi nauttia vaikka lasin kylmää valkoviiniä ja vaaleata leipää, jonka pintaan hierotaan valkosipulia, valellaan oliiviöljyllä ja grillataan muutaman mozzarellasiivun kera. Ei oo tietenkään pakko.

Rommirusinatoffee

Haluan tehdä tunnustuksen. Pidin jo lapsena rommirusinajäätelöstä, joka tuntui olevan kaikkien muiden ykkösinhokki valittaessa jäätelökioskilla kesäpäivään virkistystä. Ystävyys rommin kanssa syventyi huomattavasti myöhemmin syistä, joita en käy tässä erittelemään. Löysin kiehtovan ohjeen rommirusinatoffeen valmistuksesta enkä voinut olla kokeilematta sitä, varsinkin kun puoliskoni on kehitellyt itselleen nerokkaan ulospääsyn ahdistavasta suklaalakosta syömällä kaksinkertaisen määrän toffeeta.

löydä riemu tohveen!

5 dl sokeria (käytin tummempaa ruokosokeria)
2,5 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
pari ruokalusikallista rommia
1,25 dl rusinoita pilkottuna


1. Valmistus kannattaa aloittaa esivalmisteuilla; voitelemalla noin 20x10 cm neliskulmainen vuoka öljyllä ja vuoraamalla se leivinpaperilla, pilkkomalla rusinat ja laittamalla ne likoamaan rommiin. Tämä siksi, että toffeemassa jäähtyy erittäin nopeasti.
2. Sekoita sokeri, kerma ja suola paksupohjaisessa kattilassa ja hämmennä matalalla lämmöllä, keittämättä, kunnes sokeri sulaa.
3. Sulje kansi ja kuumenna 3 minuuttia, jolloin seos alkaa kiehua. Älä hämmennä!
4. Poista kansi, älä sekoita edelleenkään, lisää hieman lämpöä ja keitä ilman kantta noin 10 minuuttia. Jos käytät lämpömittaria, keitä kunnes mittari näyttää 115 astetta.
5. Nosta kattila levyltä, anna jäähtyä hetkisen, sekoita joukkoon rommirusina seos ja vatkaa sähkövatkaimella reilun minuutin ajan, kunnes seos menettää kiiltoaan ja sakenee hieman.
6. Kaada seos vuokaan välittömästi tämän jälkeen ennenkuin se jähmettyy liikaa. Ja viikon vinkkinä: Älä käytä muovista taikinakulhon nuolijaa! Toffeeseos on sen verran kuumaa, että nuolijasta saattaa tulla hassun muotoinen.
7. Peitä vuoka ja anna jähmettyä huoneenlämmössä. Leikkaa tai murra palasiksi. Nam! Toffee säilyy suljetussa purkissa noin viikon verran, tosin meidän taloudessamme en usko sen säilyvän niinkään kauaa.

Pinaatticannellonit

Joulua ja uutta vuotta on vietetty, ja vaikka mitä muita tekosyitä. En ole siis päivittänyt blogiani pitkään aikaan. Nyt palaan kuitenkin erittäin maittavan ohjeen kera. Sovitaan, että tämä ele sovittaa kaikki menneet syntini ja voin aloittaa tämän vuoden puhtaalta pöydältä. Uuden vuoden lupauksista sen verran, että puolen yön nousuhumala johti taas suuriin lupauksiin, joita en todennäköisesti kykene pitämään. Lupasin kuntoilla ja käydä lenkillä edellisvuotta useammin (tiedän, todella omaperäistä) ja olla tunnollisempi. Mitä jälkimmäinen sitten ikinä tarkoittaakaan. Teen vielä yhden lupauksen näin viikon myöhässä; lupaan täten syödä yhtä hyvin ja yhtä aidosti kuin vuonna 2011.

Tässä eräs kehittelemäni ohje. En tehnyt pastataikinaa, vaan käytin valmiita kuivapasta-cannelloniputkia. Nämä voidaan valmistaa myös lasagnelevyistä, mutta ne eivät pysy rullattuina kuin korkeintaan kuumaliimalla, jonka makua yltiöpäinenkään muskottipähkinän käyttö ei valitettavasti peitä.

pinaattia on putkiin tungettu, ja laitimmainen näyttää lysähtäneen

cannelloniputkia

täyte
oliiviöljyä
pussillinen pakastepinaattia
sipuli
valkosipulin kynsi
purkillinen ricottajuustoa
hieman raastettua parmesaania
kananmuna
raastettua muskottipähkinää
rouhittua mustapippuria
suolaa


kastike
oliiviöljyä ja voita
noin puoli dl vehnäjauhoja
ainakin puoli litraa lämmintä punaista maitoa
muutama dl raastettua parmesaania
muskottipähkinää
suolaa
valkopippuria


1. Valmista täyte kuullottamalla hienonnettu sipuli, valkosipuli ja pinaatti oliiviöljyssä.
2. Sekoita ricotta, parmesaani ja kananmuna kulhossa ja lisää kuullotetut ainekset joukkoon.
3. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla.
4. Täytä cannellonit käyttäen apuna pientä teelusikkaa ja lado ne voideltuun uunivuokaan.

5. Valmista besciamella-kastike eli lisää sulaan oliiviöljy-voiseokseen jauhot, älä ruskita jauhoja, vaan aloita heti lisäämään maitoa. Hämmennä kastiketta vimmatusti, ettei se pala pohjaan.
6. Kun maitoa on lisätty sen verran, että kastike on sopivan sakeaa, lisää joukkoon parmesaani ja hämmennä niin kauan että juusto on sulanut kastikkeen joukkoon.
7. Nosta kattila liedeltä, mutta älä lopeta vielä hämmentämistä. Mausta ja maista.
8. Voit lopettaa hämmentämisen ja kaataa kastikkeen cannellonien päälle uunivuokaan. Nosta vuoka uuniin; avainsanat: 200 astetta, 25 minuuttia.

Siinäpä se tuli tehtyä. Melko hyvää.

Lanttumuhennos

Juureksia näyttää taas talven kynnyksellä olevan puoli-ilmaiseksi kaupoissa tarjolla. Siispä tartun haasteeseen ja laadin jotakin lantusta, tuosta kaalin ja nauriin risteymästä - suomalaisten superfoodista. Olen kuullut lanttua kutsuttavan pohjoisen appelsiiniksi sen huimien ravintoarvojen vuoksi, mutta kaikella kunnioituksella lanttua kohtaan, kyllä eteläeurooppalaisilla on mielestäni paremmat hedelmät. No se siitä, lanttu on joka tapauksessa erinomainen ja monikäyttöinen juures, jota ei käsitykseni mukaan hyödynnetä riittävästi. Tässä yksi ehdotus lantun hyödyntämiseksi koulujen rakastetun lanttu-rusinaraasteen lisäksi.

lanttu on laitettu pannulle paloina

yksi suurehko tai muutama pieni lanttu
sipuli
nokare voita
reilu dl kuohukermaa
tl siirappia
timjamia
suolaa
rouhittua mustapippuria

1. Kuori lanttu melko paksulti veitsellä, kuorimaveitsellä kestää nimittäin ikuisuuden. Kuutioi juures sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Hienonna myös sipuli.
2. Kuullota sipulisilppua ja timjamia hetkinen voissa pannulla ja lisää lanttukuutiot. Vähennä lämpöä ja kääntele, jottei keitos vaan pala pohjaan. Lisää halutessasi loraus vettä, jolloin lanttuja ei tarvitse käännellä jatkuvasti, ja odota että vesi haihtuu kokonaan. Kokeile haarukalla, milloin lantut ovat kypsiä ja hieman pehmenneitä, mutteivät kuitenkaan ylikypsiä.
3. Lorauta joukkoon kerma ja hieman siirappia, anna muhia vielä muutaman minuutin ajan, lisää tarvittava määrä suolaa ja mustapippuria ja tarjoile.

Tulipa se helposti. Ja onpa se hyvää. Sopii makeana lisäkkeenä erinomaisesti suolaisten lihojen kaveriksi.

Noin 200 g lanttua riittää kattamaan kevyesti päivän c-vitamiinitarpeen, ja se sisältää runsaasti muitakin tärkeitä vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja. Lisää tietoa löydät vaikkapa täältä.

Tiramisukakku

Tämä leivonnainen on saanut innoituksensa tiramisusta, vaikkei se sitä aivan puhdasoppisimmillaan edustakaan. Ohje on gluteeniton, koska siinä ei hyödynnetä savoiardi-keksejä, vaan pohja tehdään perunajauhoihin. Kevyeksi tätä kakkua ei voi silti moittia, ja hyvä niin. Kevyttuotteiden suosiminen on nähdäkseni yksi syy lisäaineiden räjähdysmäiseen kasvuun ruokateollisuudessa. Kevyttuoteita syödäänkin sitten hyvillä mielin moninkertaisia määriä, niitä kun mainostetaan terveellisinä vaihtoehtoina. Periaatteeni on se, että tässä maailmassa ei ole vältettäviä ruoka-aineita, vaan avainsana on kohtuus. Huonoa omaatuntoa on turha potea kahvitunnilla punaposkilla ahmitusta pullasta, jos päivän ruokavalio on muuten tasapainoinen ja ruoan energiasisältö on omaan energiankulutukseen verrattuna sopivassa suhteessa. Että pitäkää vaan ne kaalikeittodiettinne - minä syön nyt kakkua!

pala kakkua kuvattuna

pohja
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
tl leivinjauhetta

kostutukseen
dl viileää espressoa
reilu loraus konjakkia, amarettoa tai laadukasta viskiä


täyte
250 g mascarponejuustoa
2 kananmunaa
dl sokeria
reilu dl kuohukermaa

1. Ensin vatkataan pohjaa varten munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Tähän lisätään siivilän läpi keskenään sekoitut kuiva-aineet.
2. Levitä seos uunipannulle leivinpaperin päälle. (Jos haluat olla 100% varma, että taikina irtoaa sievästi, voit voidella vielä leivinpaperin voilla.) Paista noin 8 minuuttia 225 asteisen uunin keskitasolla.
3. Täyte valmistetaan vatkaamalla jälleen munat ja sokeri vaahdoksi. Myös kerma tulee vaahdottaa. Sekoita mascarpone varovasti munasokerivaahdon joukkoon, ja nostele varovasti seokseen lopuksi myös kermavaahto.
4. Leikkaa leivinpaperista irrotettu kakkupohja pitkittäin kolmeksi yhtä leveäksi suikaleeksi. Nosta yksi levyista tarjoiluvadille ja kostuta se kolmasosalla espresso-alkoholi-seoksesta. Levitä noin kolmasosa täytteestä pohjalle. Toista sama kaava myös toisen pohjasuikaleen kanssa... Ja kun nyt hommiin ryhdyttiin, niin anna mennä vielä kolmannen kerran.
5. Anna kakun maustua kylmässä muutamia tunteja, sillä se vain paranee levättyään. Kun päätät nostaa kakun syötäväksi, siivilöi kakun pintaan vielä reilusti kaakaojauhetta.

Aivan mielettömän hyvää, vaikka se nyt omasta suusta lipsahtikin. Keitä itsellesi kupillinen kuumaa espressoa, lorauta lasiin hieman makeaa jälkiruokaviiniä ja nauti. Kyllä tästä ohjeesta toki syö useampikin ruokailija. Ja kakku on entistä parempaa vietettyään yön jääkaapissa, mutta täyte imee itseensä herkästi hajuja, joten älä säilö kakkua aivan valkosipulimarinadin viereen.

Osta luomumunia! Tästä on puhuttu aiemminkin, mutta luomukanalat lienevät ainoita kanaloita, joissa kanat elävät edes jonkin arvoista elämää. Luomukriitikot väittävät, että lattiakanalat eivät juurikaan eroa luomukanaloista, mutta niissä tulee olla enemmän liikkumatilaa, orsia ja pesiä kuin tavallisessa lattiakanalassa. Lisäksi luomukanaloissa kanoja on viisi neliömetriä kohden, kun tavallisessa lattiakanalassa vastaava luku voi olla jopa yhdeksän. EU:n vaatimissa udenlaisissa virikehäkkikanaloissa kanoja on noin kolmetoista yksilöä neliömetriä kohden! Luomukanaloissa myös parven kokoa on rajattu, kanaloissa on ikkunat ja kanat pääsevät kesäisin ulkotarhaan. Ja kanat ruokitaan tottakai pääosin luomurehulla, juureksilla ja vihanneksilla. Lähde: Opetushallitus. Siipikarjantuotanto elinkeinona.

Omena-ohrarisottoa ja inkiväärisiikaa

Positiivisia puolia Ouluun muuttaessa on ilman muuta se, että kala on halvempaa kuin itäisessä Suomessa. Lunastin lähikaupasta muutaman mukavan kokoisen siian ja päätin valmistaa ne jotenkin normaalista poikkeavalla tavalla (normaaliksi tässä tapauksessa luetaan pannulla paistaminen ja pelkällä suolalla maustaminen). Siika on minulle melko tuntematon saalis elintarvikemyymälän tuoretiskiltä - tätä kokemusta rikkaampana, voin suositella sitä lämpimästi. Uunissa kypsennetyn siian lisäksi kehittelin omenaisen ohrarisoton, joka toimi kalan kumppanina varsin hienosti. Ohje on kahdelle.

siika ja risotto sovussa samalla lautasella

muutama kokonainen siika
suolaa
mustapippuria
kirveliä
inkivääriä ohuina lastuina


risotto
loraus oliiviöljyä
reilu dl rikottuja ohjasuurimoita
vajaa litra kasvislientä
sipuli
valkosipulinkynsi
kiinteä omena
ripaus kurkumaa
suolaa
mustapippuria

1. Jos pyydystit siian itse etkä ostanut sitä kalatiskistä valmiiksi perattuna, avaa vatsa ja poista kalasta sisäelimet. Huuhtele huolellisesti.
2. Kuori palanen inkivääriä ja leikkaa siitä ohuita lastuja. Asettele kalat uunipellille, ripottele sisään suolaa ja mustapippuria sekä muutamia inkiväärilastuja ja kuivattua kirveliä.
3. Kuullota paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa sipulia sekä valkosipulia. Lisää joukkoon kurkuma sekä kuorittu ja kuutioitu omena. Laita joukkoon vielä ohrasuurimot ja kääntele hetkinen, jonka jälkeen lisää lientä sen verran että risottoainekset peittyvät, mutteivät kuitenkaan ui liemessä.
4. Laita kalat 200 asteiseen uuniin noin 15-20 minuutiksi kalan koosta riippuen. Keittele risottoa hiljakseen hämmennellen noin 20 minuutin ajan, lisäten lientä aina kun entinen on lähes kokonaan imeytynyt.

Lorauta sekä kalalle, että risotolle hieman hyvää oliiviöljyä.

Tarjoile!